Silloin kun vanhemmillani oli kukkakauppa 70-luvulla, oli tapana kuivattaa kukkia näin.
Kun aloitin oman kukkakauppiasurani 19-vuotiaana, kukkia edelleen kuivattiin näin. Pieniin nippuihin roikkumaan, vähän sinne tänne, mihin kiinni sai. Minusta se oli aina vähän hassua ja kun oma makuni “selkiytyi” kaikki ylimääräinen, kuten “kuivatusorret” kukkakaupasta sai lähteä.
Haa, nyt ollaan tässä taas. Oksa on ripustettu seinälle ja siihen kuivakukkia roikkumaan. Idea on sama, mutta nyt kokonaisuus sellaisenaan on hallittu ja ajateltu. Valitut kukat muodostavat yhdessä kauniin yhdistelmän ja lopputulos on kuin pieni taulu.
Nämä maljakot (poislukien vihreä lehtivaasi) ovat Bloomingvillen mallistosta. Meillä on pieni mallisto tämän tanskalais-amerikkalaismerkkin tuotteita, olemme kovin ihastuneet niihin.
Näin se maku muuttuu ja yksinkertaiset asiat ovat loppujen lopuksi kaikista kauneimpia.
Kuivakukat ovat mielenkiintoisia ja niissä jatkuu myös kestävän kehityksen ajatus. Voinko käyttää jotakin uudelleen, minkä valmistamiseen on jo kerran käytetty luonnovarojamme? Vastaus on kyllä.
Tämän pienen postauksen myötä hyvää yötä ja huomiseen!
Huomenna tiistaina meillä on Kukkamandalakurssi, odotan sitä kovasti.
Saija//