Sunnuntaina 11.11. vietämme Isänpäivää. Isät eivät useinkaan paljon lahjoja kaipaile, mutta kyllä tykkäävät kun heitä muistetaan. Siksi kukka on minusta niin oiva lahja, koska se ei “pröystäile” arvollaan, siitä on iloa äidillekin, se kasvaa ja kuihtuu pois, se on kiinnostava katsoa ja kaunis kodissa.
Minun isäni on kukkaihminen todellakin. Isäni kasvoi isoisäni kauppapuutarhassa ja perusti äidin kanssa 70-luvulla kukkakaupan. Isä sitoi upeita kimppuja, kun olin pieni. Meillä oli aina kotona kukkia. Parasta oli joulun aika, kun joulukukkaistutukset täyttivät koko olohuoneen. Kun minä juhlin pienenä syntymäpäiviäni, isä (tai äiti, en ole varma) sitoi minulle aina kukkaseppeleen hiuksiin. Joka vuosi.
Nyt kun isäni on jo eläkkeellä, hän kasvattaa kukkia ja vihanneksia. En pysty ymmärtämään, kuinka hänen punajuurensa ovat nyrkin kokoisia ja minun peukalonpäänkokoisia. Isän porkkanat muistuttavat halkoja, minulla ne ovat pieniä hiirenhäntiä.
Kun aloittelin omaa uraani kukkakauppiaana, meillä oli tapana käydä yhdessä kanssa tukkutorilla maanantaina ja torstaina. Viiden jälkeen lähdettiin ajelemaan Helsinkiin, kukat ostettiin viljelijöiden takakonteista, kahvit juotiin puutarhureiden kanssa tukkutorin kahvilassa, auto pakattiin ja takaisin Järvenpäässä oltiin kahdeksan maissa. Usein auto oli niin täynnä kukkia, että kun sivuoven aukaisi, ylimmät puntit hyppäsivät syliin.
Lapsuuteni oli hyvin kukkaisa ja niin ovat isään liittyvät muistotkin. Tänäkin vuonna isä saa varmasti ison kukkakimpun!
Kukkakaupan kautta siis, tähän kokosimme muutaman kukkalahjavinkin isälle ja lisää löytyy vaikka kuinka monta. Tuhansia ideoita.
Mieskimpuksi on nimetty tämä kestävä protea-neilikkakimppu. Isälle ihan loistava kukkakimppuvaihtoehto.
Lämmintä isänpäivää kaikille!
Saija//