Äiti. Rakas ihminen, joka on aina tukenani. Olen onnellinen, sillä minulla on läheinen suhde omaan äitiini, olemme yhdessä lähes päivittäin.
Olin vaikea 15-vuotias. “Vihasin” äitiäni, joka nuuski haisenko tupakalta, haki minut kotiin yöpaidassa aamuviideltä kaverin luota, käski pyyhkimään lattialistat vielä neljännen kerran huoneestani, rajoitti elämääni mielestäni kaikin mahdollisin tavoin. 17-vuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi Ranskaan ja jotakin minussa vinksahti tuon vuoden aikana, sillä kotiuduttuani suhteemme oli muuttunut. Äidistä oli tullut ihan kiva ja läheinen. Tai sitten minä olin aikuistunut.
Kun sain ajokortin, sain käyttää äidin autoa paljon. Jopa niin paljon, että päätin vaihtaa farmarimallin vähän menevämmän näköiseen kulkupeliin. En muista miten sain luovutustoditukseen äidin nimmarin, mutta niin yllättäen auton vaihto tuli, ettei hän ehtinyt kaikkia tavaroitaan sieltä ottaa pois. En muista äidin olleen kuitenkaan kummemmin vihainen.
Kun esikoiseni syntyi, äitini tuli sairaalaan heti meitä katsomaan. Hän ei turhaan odotellut vierailuaikoja, vaan tuli suoraan synnytyssaliin valtavan kukkakimpun kanssa.
Olemme äidin kanssa matkustaneet maailman ääriin ja tehneet yhdessä paljon töitä. Nykyään työpöytämme ovat vierekkäin ja juttelemme lähes päivittäin. Joskus päätöksenteon vaikeuden hetkellä saatan kysyä hänen näkemystään asiaan ja melkein aina hän saakin minut pohtimaan asiaa eri vinkkelistä ja asia ratkeaa.
Äiti piipahtaa meillä kotona hyvin usein ohi ajaessaan. Melkein aina hän siivoaa ihan vaivihkaa keittiön tai madaltaa valtavaa pyykkivuorta. Äitini on tehopakkaus. Hän harrastaa argentiinalaista tangoa, hän on juossut puolimaratonin, hänellä on valtava määrä pokaaleita tanssikilpailuista. Äitini on ihana.
Isoäitini, äidin äiti, kuoli tammikuussa 99 vuotiaana. Minun äitini on perinyt häneltä sosiaalisuutensa, ahkeruutensa, älykkyytensä ja urheilullisuutensa. Koska mumminikin eli pitkän elämän, olen varma, että meilläkin on vielä vuosikymmeniä yhdessä ja koemme vielä paljon asioita.
Sunnuntaina 13.5.2019 vietetään Äitienpäivää. Meillä on tapana syödä yhdessä ja kyllä meidän äiti saa myös kukkia! Paljon kukkia! Rakas ÄITI <3
Äitienpäivän kimput ovat runsaita ja hempeitä. Tämä olisi minun suosikkini, leinikkiä, oksaruusua, leijonankitaa, neilikkaa, paljon vihreitä ja rossan eri sävyisiä kukkia.
Tämän raikkaan kimpun juju on kivassa paketissa, simppeli paperi kietaistuna leikkokukkien ympärille ja sitaistuna kiinni juuttinarulla on mukava antaa.
Hortensia on suosikki äitinpäiväkukka ruukussa. Sen voi laittaa ulos ja sisälle, se kestää koko kesän, kun et sijoita sitä liian aurinkoiseen paikkaan ja muistat huolehtia kosteudesta.
Vai olisiko äidille sittenkin talläinen kranssi aamiaispöytään? Oasispohjaan sidottu kranssi säilyy pitkään ja on niin herkkä.
Jokaiselle oman koon mukaan. Ruusukimppua voi ostaa kolmessa eri koossa, midi, midi ja maxi.
Asetelma on aina helppo antaa ja viedä, koska erillistä maljakkoa ei tarvita. Näissä herkissä asetelissa on raikkautena limenvihreää lumipalloheisiä ja pieniä eustoman nuppuja kukkien lomassa.
Oman äitienpiväkimpun ja asetelman voit noutaa liikkeestä, valmiina on paljon kauniita vaihtoehtoja. Nettikaupastamme voit tilata kimput myös valmiiksi noudettaviksi ja ne ovat pakattuna valmiiksi kun tulet silloin kun sinulle sopii. Lauantaina ja sunnuntaina palvelemme klo 8-18.
Onnea siis etukäteen kaikille rakkaille!
Saija//